Tässä vielä

Enää
ei tärisytä kylmästä
vaan pelosta

Viikko sitten istuin bussissa
naureskelimme kuinka hysteerisiä ihmiset olivat
Ollaan ehkä viikko pois koulusta
se siitä
Käydään rannalla,
eikö niin

Vastahan söin jogurttia yliopiston portailla
Vastahan ajattelin että nyt olen sopeutunut
Vastahan odotin tulevaa
Vastahan käytin kreikkaa päivittäin
Vastahan elin hetkessä

Nyt on laukut pakattuna
Eikä vieläkään varmaa
olenko keskiviikkona Suomessa

Tiedättekö
se on pelottavaa
olla 3000 kilometrin päästä kotoa
tietämättä jääkö jumiin tähän
hetkeen
oloon
asuntoon
ja saareen

Tekisin mitä vain että keskiviikkona
saisin nukkua pitkät päiväunet omassa sängyssäni
ja herätä siihen että vanhempani ovat kotona
ja pysyä siinä sen 14 päivää
sillä täällä
mikään ei enää tunnu
kodilta
turvalta
eikä miltään

Ehkeivät kaikki ymmärrä
tätä päätöstä
mutta varmasti on monilla muillakin
matkalaukku tuossa retkottamassa
ja lennot joiden toivoo pitävän suunnitelmastaan kiinni

Viime kesänä
makailin Zakynthoksen sairaaloissa yksinäni
enkä ole koskaan tuntenut sellaista pelkoa
Ajatus siitä että makoilisin Kyproksella sairaana
on käsittämättömän kamala

Jokaisella päätöksensä
eikä empatiasta
ja toistemme ymmärtämisestä
ole tässä hetkessä
mitään haittaa

Toivoisin että tulisi ikävä tänne
ja varmasti tuleekin vielä
mutta Nikosian kadut ja varjot
eivät vedä enää puoleensa
eikä mikään muukaan

Haaveilen saunasta.

Muistan miltä suodatinkahvi maistuu.

Keväistä grillailua.

Katsotaan.

Toivotaan.